“Me potkitaan ja syljetään, me ei lähdetä täältä meidän omasta kodista mihinkään”, näin julkistettiin Kaverikodin lasten mielipiteitä Ukrainalaisissa lehdissä. Ollaan oltu monissa lehdissa ja TV:ssä.

Lasten mielipiteet näin luettuina antoivat kyllä kolhauksen kasvatus minälle, mutta toisaalta lapsilla on kyllä oikeudet puhua asiat niinkuin he ymmärtävät.

Tässä nämä minun selitykset itselleni, miksi en ole kirjoittanut. Olen ollut kuin sodassa, kaverkoti yritettiin sulkea. Keinot ovat olleet hyvin törkeät ja mielestäni vanhanaikaisia. Siinä on hyvää ainesta kirjaani.

Ukrainassa on vihdoinkin tullut uusi asema – Lasten oikeuksien komissaari. Jurij Pavlenko on tämä henkilö , joka heti otti asiamme hoitaaksensa. Hän esti yhdellä puhelinsoitolla lasten hakemisen Kaverikodista.

Kun toinnun, niin kirjotan lisää.

Mirjam

Ja nyt sanoo Herra Sebaot näin: Ottakaa vaari teistänne.
Te kylvätte paljon, mutta saatte vähän. Te syötte, mutta ette tule ravituiksi. Te juotte, mutta jano ei sammu. Te vaatetatte itsenne, mutta ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työpalkan reikäiseen kukkaroon.
Näin sanoo Herra Sebaot: Ottakaa vaari teistänne.
Haggai 1:5-7

Puhumme, rukoilemme ja ajattelemme antautumiseta Jumalalle. Olla Hänen käytettävissään – käsinä ja jalkoina, silminä ja korvina. Siihen on helppo sanoa aamen. Mitenkäs käy jos sanomme myös antavamme rahamme?

Ei se ole tärkeää se mitä me teemme, vaan se mitä Hän tekee kauttamme. Mielessäni on paljon asioita mitä pitäisi saada paperille, mutta keskityn tähän hyväntekemiseen.

Rabbi kysyi kerran oppilailtaan: “Miksi maailmassa on köyhiä ja kärsiviä?”
Oppilaat miettivät kauan.
Rabbi vastasi: “Sinun tähtesi.” Sinun tähtesi, jotta sinä joka olet luotu Kakkkivaltiaan kaltaiseksi, voisit osoittaa hyvyyttä vähäosaisille.

Ps24.1,